Neonvalot on johdettu englannin sanasta "neon light". Sana "neon" on itse asiassa translitterointi sanasta "neon", ja siitä on tullut vakiotermi.
Neonvalojen kehitys voidaan jäljittää brittiläisen fyysikon ja kemistin Michael Faradayn kaasupurkaustutkimukseen. Kun sähkövirta kulkee pienen määrän positiivisia ja negatiivisia ioneja sisältävän kaasun läpi, siihen vaikuttavat ultraviolettisäteet, kosmiset säteet ja pienet määrät radioaktiivisia aineita. Riittävän korkealla jännitteellä virta liikkuu ja törmää neutraaleihin kaasumolekyyleihin, jolloin neutraalit molekyylit ionisoituvat, mikä moninkertaistaa ionien määrän. Virran kulkemiseen kaasun läpi liittyy hehkupurkausilmiö, joka tunnetaan myös nimellä luminesenssi. Hehkun väri vaihtelee kaasun mukaan. Faradayn teoria ja kokeelliset saavutukset loivat vankan pohjan neonvalotekniikan kehitykselle.
